Balancon isännöimä Fugepesis saatiin päätökseen viikonloppuna. Lauantaina naisten ottelussa Joensuun Maila kohtasi sarjanousija Oulun Lipon. JoMan lautasella hääri Veera Toikka, joka syötti pelin aikana todella monta lipputangon korkuista tolppaa. Lipputangoista puheen ollen: Veera Toikka on kasvanut Haminassa, eli juurikin Suomen korkeimman lipputangon juurella.
Kaakkois-Suomessa Toikat tunnetaan pesäpallosukuna. Eritoten Haminassa suku on täynnä pesäpalloilijoita. Joensuun Mailan lukkarin Veera Toikan pikkuveli pelaa pesäpalloa, ja useampi hänen serkuistaan pelaa myös Superpesiksessä. Heidän lisäkseen Veeran isä, Vesa Toikka, on pitkään toiminut pelinjohtotehtävissä.
”Synnyin itsekin räpylä kädessä. Haminassa toki pesäpallo on ykköslaji, mutta kyllä siellä monet pelaavat muitakin pallolajeja. Pallo kuin pallo”, Veera Toikka aloittaa.
Lapsuudessa ja nuoruudessa Veera kokeili paljon muitakin lajeja. Pesäpallo on säilynyt aina ykköslajina, mutta esimerkiksi näytteleminen ja musiikki ovat kiinnostaneet myös Veeraa. Vielä tänäkin päivänä hän soittaa aktiivisesti poikkihuilua ja hallitsee samalla pianon soittamisen. Isäkin on kiltisti kiertänyt kaikissa tytön näytöksissä.
”Vahvan kilpailuvietin lisäksi minulta löytyy selkeästi myös taiteellisempi puoli. Soittelen aika paljon huilua edelleen”, Veera kertoo.
Koulumaailmassa Veera on aina ollut hyvä ja nopea oppimaan. Hän ei kuitenkaan koe olleensa mikään ”himopänttääjä”, vaan mieluummin nopea oppimaan ja hyvä omaksumaan. Veera on pystynyt koko elämänsä hyödyntämään kilpailuviettiään ja urheilullisuuttaan myös siinä, että kaikki mihin on ryhdytty, on tehty täysillä.
”Välillä olen saattanut jumittaa yhdessä asiassa todella kauan, sillä jos jonkun asian olen halunnut oppia, niin sitten sitä on harjoiteltu. Joudun opettelemaan sitä, että osaisin luovuttaa ja päästää irti, mutta minkäs sille voi, kun vain haluaa ja haluaa”, lukkarilautasen äärellä rutosti tunteja viettävä Toikka avaa.
Ura eteni uusiin maisemiin – pois ympyräkaupungista
Nuoren lukkarin ura otti aimoharppauksen sen jälkeen, kun Toikka päätti tarttua Pöytyän tarjoamaan haasteeseen. Hän valittiin samalla kaudella B-tyttöjen Itä–Länteen ja kauden lopuksi Pöytyä nousi Superpesikseen. Tuona kautena myös muu pesäpalloyleisö alkoi oppia tuntemaan tämän tolppaa heittävän lukkarin.
”Ehkä vähän poikkeuksellista urallani on ollut se, että en pelannut junnuna lukkarina. Olin kylläkin varalla useasti ja osasin syöttää, mutta nyt vasta myöhemmin olen alkanut pelata kunnolla sitä paikkaa ja menestynyt siinä”, Veera kertoo.
Lukion jälkeen Toikka pääsi opiskelemaan Joensuuhun kauppatieteitä. Hänellä oli useampi suuntaus mielessä opiskeluiden suhteen, mutta lopulta paikaksi valikoitui Joensuun yliopisto. Pääaineeksi muodostui markkinointi ja johtaminen, ja jatko-opintoihin Toikka valittiin suoraan kirjoitusten perusteella.
”Mikä parasta, pääsin samalla kertaa myös Joensuun Mailaan pelaamaan. Olen saanut nyt pelata kesät ja opiskella talvet, ja sitä samaa rataa arkeni on rullannut eteenpäin useamman vuoden”, Toikka valottaa.
Pelaamisen ohella Toikka on toiminut myös kevytyrittäjänä. Hän on tehnyt kynsiä ja saanut sitä kautta sekä laajan asiakaskunnan että mukavaa sivutuloa. Tätä nykyä kynsihommia tehdään vain kavereille, mutta osaaminen siihenkin työhön löytyy takataskusta. Pesäpallo on kuitenkin kesäisin Toikan työ, ja siihen hän haluaa panostaa aina täysillä.
Gradu tehtynä, työelämä edessä
Joensuun lukkaritähti Veera Toikka kertoo olleensa tyytyväinen aikaansa Joensuussa. Sopimus päättyy tähän kauteen, mutta Joensuu tuntuu tällä hetkellä kotikaupungilta. Paikkakunnalla asuu paljon kavereita ja muutenkin elämä on rakentunut sinne. Yliopistossa gradu on nyt saatu valmiiksi, ja seuraavaksi koittaakin valmistuminen. Moni asia on vielä auki kesän kynnyksellä ja se kutkuttaa positiivisella tavalla.
”Olen saanut tehdä myös työharjoittelun JoMalle, ja siinä pääsin tekemään paljon sisällöntuotantoa. Osaan tehdä somea ja pyrin olemaan myös omassa somessani aktiivinen. Markkinointi on varmasti yksi jutuista, joita tulen työurallani tekemään. Uskallan heittäytyä ja olla esillä”, Veera Toikka paaluttaa.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana nousee esiin se, että Toikka teki gradunsa naisjohtajuudesta pesäpallon kontekstissa. Naisten Superpesis on valtakunnan seuratuin naisten sarja, mutta edelleen naisvalmentajia on joukkueissa mitätön määrä. Toikan gradussa tutkittiin naisvalmentajien kokemuksia ja pyrittiin vastaamaan siihen, miksi heitä on lajin parissa niin vähän.
”Gradun tuloksina saatiin viisi kohtaa, joista ensimmäisenä todettiin, että lajin parissa toimivilla naisilla on todella kova pohjatieto ja lajiosaaminen. Kuitenkin omat uskomukset olivat ristiriidassa tämän kanssa, eivätkä nykyiset valtarakenteet tai käytänteet tukeneet naisjohtajien palkkaamista. Sen lisäksi naisten palkka laahaa miesten perässä, ja tätä kautta naisten potentiaali jää pesäpallovalmentamisessa hyödyntämättä”, Toikka avaa tutkimuksen tuloksia.
Tähtilukkari Toikka haluaa toimia lajin mannekiinina ja energisenä esimerkkinä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Häneltä löytyy itseluottamusta ja tukiverkkoa, jonka avulla Toikka kokee pärjäävänsä kilpailun keskellä päivä kuin päivä. Sydänystävät tuntevat hänet ja antavat palautetta niin hyvässä kuin pahassa.
”Nyt ajatukseni on satsata täysillä pesäpalloon ja löytää myös töitä opiskeluiden jälkeen. Olen luottavaisin mielin, sillä kun heittäydyn vain mukaan peliin, niin lopputuloksesta tulee varmasti hyvä”, joukkueensa kanssa viimeistä yhteistä vapaapäivää Fuengirolassa viettävä Toikka päättää.
