Tässä blogisarjassa Balancon kummiurheilija, 19-vuotias suunnistaja Salla Isoherranen kertoo urheilijan arjestaan ja tarkastelee ympäristön sekä ympäristövastuun merkitystä nuoren, ammattilaisuuteen tähtäävän suunnistajan urapolulla. Lisäksi blogisarjassa pohditaan, miten jokainen meistä voi omilla teoillaan vaikuttaa ympäristöön ja olla vastuullinen toimija omassa elämässään, olipa sitten huippu-urheilija tai ei. Sallan esittelyn pääset lukemaan täältä.
Ketään ei varmasti yllätä, että suunnistus ja luonto kulkevat käsi kädessä. Oma suhteeni luontoon on aina ollut todella läheinen. Kiitos lienee tietenkin lajini, mutta myös vanhempieni, jotka pienestä pitäen veivät minua ja veljeäni luontopoluille sekä kansallispuistoihin. Vaikka välillä meitä pitikin motivoida evästauoilla ja Pokemon-korteilla, tuli metsästä minulle kuin toinen koti. Luonnossa mieli todellakin lepää ja voi helposti elää hetkessä. Alusta asti meidät opetettiin myös kunnioittamaan luontoa, ja sitä ympäristövastuu minulle nykyään tarkoittaakin. Omia valintojani tehdessä pyrin huomioimaan, että ne kunnioittavat luontoa mahdollisimman paljon, olipa kyse sitten roskien siivoamisesta tai ruokakauppakäynnistä.
Itse koen, että ympäristövastuullisuuden teemaa ei voida tuoda liikaa esille. Vaikka välillä tuntuukin, että kaikki on jo sanottu, niin eikö se kuitenkin ole niin, että kertaus on opintojen äiti? On hienoa, että Balancon kummiurheilijana pääsen nostamaan esille itselleni tärkeää asiaa ja lähestymään aihetta varsinkin suunnistuksen sekä huippu-urheilun näkökulmasta. Ei ole montaa lajia, jossa luonto olisi yhtä keskeisessä asemassa kuin se suunnistuksessa on. Jos luontoa ei ole, ei ole lajiammekaan. Onkin siis selvää, että luonnonsuojelu ja ilmastonmuutosta vastaan taistelu ovat suunnistukselle ja suunnistajille hyvin keskeisiä teemoja. Lajimme tulevaisuuden näkökulmasta katsottuna olisi jopa huolestuttavaa, elleivät suunnistajat olisi huolissaan näistä asioista.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista lajiimme löytyy valitettavasti jo konkreettisiakin esimerkkejä. Viime vuoden nuorten MM-kilpailut järjestettiin Portugalissa heinäkuun alussa. Lämpöaallon takia Portugalissa tuli kuitenkin voimaan koko maan kattava metsässä liikkumiskielto metsäpalovaaran takia, eikä kisoja päästy juoksemaan alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Metsämatkat jouduttiin siirtämään marraskuulle ja monet kaukaa tulleet suunnistajat eivät enää silloin päässeet osallistumaan kilpailuihin. Tilanne on huolestuttava ja monenlaisia kauhukuvia lajimme tulevaisuudesta voi piirtää, mutta itse en usko, että se tuo keskusteluun mitään uutta. Tärkeämpää on keskittyä nykyhetkeen ja siihen, mitä voimme tällä hetkellä tehdä.
Moni ympäristöön liittyvä asia lajissamme on jo hyvällä tolalla ja kehitysaskelia on otettu paljon viime vuosina. Sekä kotimainen että kansainväliset suunnistusliitot ovat aktivoituneet vastuullisuusasioissa ja ympäristöön kiinnitetään yhä enemmän huomiota erilaisten raporttien ja tutkimusten muodossa. Suomen Suunnistusliiton ympäristövastuusuunnitelman pääset lukemaan täältä. Konkreettisia tekoja ovat esimerkiksi kisapaikkojen kestävä rakentaminen, metsän suojelu ja tapahtumien vastuullinen järjestäminen. Osoituksena tehdystä työstä, vuonna 2022 suunnistus palkittiin Ruotsissa vuoden kestävimpänä urheilulajina. Myös maailman suurin suunnistustapahtuma Jukolan viesti brändäsi itsensä tänä vuonna hiiliviisaaksi. Kuitenkin tämän vuoden Jukolan viestin jälkeiset uutisoinnit maastoon jätetyistä muoviroskista olivat harmillisia ja osoittivat, että asian eteen on selkeästi vielä tehtävä töitä. Myös kilpailupaikoille liikkuminen asettaa edelleen haasteita, sillä kilpailupaikat sijaitsevat usein kaukana julkisen liikenteen reiteiltä ja monelle ainoa vaihtoehto on matkustaa paikalle omalla autolla. Vaikka kimppakyytejä on alettu järjestämään yhä enemmän ja monet tulevat paikalle sähkö- tai biokaasuautoilla, aiheuttaa liikenne edelleen suurimman osan suunnistustapahtumien päästöistä.
Omana unelmanani on pitkään ollut huippusuunnistus. Yhtä suuri unelma on kuitenkin myös saada suunnistaa loppuikäni. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, jos luonnosta ei aidosti aleta pitämään parempaa huolta. Mielestäni kaikki voivat omilla päätöksillään vaikuttaa yllättävänkin paljon asiaan, vaikka tietysti tärkeimmät päätökset tehdään valtiollisilla tasoilla. Itselläni jokapäiväisessä elämässä näkyviä päätöksiä ovat esimerkiksi kasvispainotteinen ruokavalio, ympäristöystävällisempien kulkutapojen suosiminen ja muut kulutukseen liittyvät päätökset. En itsekään ole täysin ehdoton näissä päätöksissä ja teen varmasti usein vääriäkin valintoja, mutta mielestäni tärkeintä on tehdä tietoisia päätöksiä ja olla valmis oppimaan uutta. Huonoin vaihtoehto nimittäin on ajatella, että nämä asiat eivät olisi missään määrin omissa käsissä.
