Tässä blogisarjassa Balancon kummiurheilija, 19-vuotias suunnistaja Salla Isoherranen kertoo urheilijan arjestaan ja tarkastelee ympäristön sekä ympäristövastuun merkitystä nuoren, ammattilaisuuteen tähtäävän suunnistajan urapolulla. Lisäksi blogisarjassa pohditaan, miten jokainen meistä voi omilla teoillaan vaikuttaa ympäristöön ja olla vastuullinen toimija omassa elämässään, olipa sitten huippu-urheilija tai ei. Sallan esittelyn pääset lukemaan täältä.
Olen jo käsitellyt aikaisemmin tässä blogisarjassa urheiluun ja vastuullisuuteen liittyviä teemoja monesta näkökulmasta. Samalla olen alkanut miettiä, voiko huippu-urheilu kokonaisuudessaan olla vastuullista. Aihe on ollut pinnalla Suomessa lähiaikoina esimerkiksi Älä riko urheilua -kampanjan ansiosta. Haluankin pohtia aihetta omasta näkökulmastani tässä blogitekstissä.
Viime vuosina on ollut enemmän puhetta urheilun ja huippu-urheilun moninaisuudesta, mutta koen, että aiheen tiimoilta on vielä paljon tehtävää. Huippu-urheilijan muotti on usein edelleen tiukka. Se, miten huippu-urheilija käyttäytyy, puhuu ja miltä hän näyttää, tuntuu usein tarkkaan määritellyltä. Vaikka näin ei tietenkään ole, ohjaavat stereotypiat edelleen monen ajattelua. Ne, jotka eivät tähän ennalta määriteltyyn muottiin sovi, saavat usein osakseen ihmettelyä. Itselleni onkin ollut tärkeää, että saan urheilulla, tai siitä huolimatta, ilmaista itseäni ja myös tarttua epäkohtiin jos sellaisia huomaan. Mielestäni onkin tärkeää, että annamme urheilijoille tilaa, jotta urheilun moninaisuus voi kasvaa. On vanhanaikaista ajatella, että kaikkien huippu-urheilijoiden pitäisi olla tietynlaisia.
Ulkonäköpaineet urheilussa ovat usein kovia. Koen, että juuri urheilijoiden yhteen muottiin asettaminen aiheuttaa niitä. Olen saanut osani ilmiöstä ja uskon, että edelleen on paljon pinnan alle jäävää ongelmallisuutta mistä ei uskalleta puhua. Suunta on kuitenkin mielestäni ollut oikea ja yhä useammat urheilijat ovat uskaltaneet puhua avoimesti kohtaamistaan haasteista. Toisaalta myös tutkitun tiedon lisääntyminen on saanut aikaan konkreettista positiivista muutosta huippu-urheilussa. Esimerkiksi UKK-instituutin Terve urheilija -ohjelma on tällainen taho.
Koen, että huippu-urheilussa esiintyviä ongelmia aiheuttaa myös se, että monet erikoistuvat omiin lajeihinsa aikaisin ja niin sanottu huippu-urheilupanostus alkaa hyvin aikaisin. Itselleni on varsinkin urheiluun liittyviä haasteita kohdatessa ollut hyväksi se, ettei oma identiteettini ole muodostunut pelkästään urheilun ympärille, vaan omassa elämässä on muutakin. Asian työstäminen on kuitenkin vaatinut työtä. Urheilijoiden mielenterveysongelmat ovat olleet jonkin verran tapetilla ja uskon, että yksi syy niihin on koko elämän rakentuminen urheilun ympärille. Kuten sanonta kuuluu, urheilu on maailman tärkein turha asia, ei sen enempää.
Huippu-urheilu ja yhteiskunta
Yhteiskunnan epätasa-arvo näkyy usein selkeästi myös urheilussa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja rasismi ovat vain muutamia esimerkkejä. Johtuuko epätasa-arvo urheilusta vai onko se yhteiskunnan synnyttämä asia? Itse haluaisin ajatella, ettei syy sinänsä ole urheilussa. Toisaalta esimerkiksi suurten urheilutapahtumien vieminen toistuvasti maihin, jotka polkevat ihmisoikeuksia olisi vältettävissä. Monet haluavat ajatella, ettei urheilu liity politiikkaan, mutta mielestäni asia ei ole näin. Urheilulla ja urheilijoilla on todellakin vaikutusvaltaa, ja tätä ei mielestäni pidä sivuuttaa.
Huippu-urheilu kuormittaa myös monella tavalla ilmastoa. Onko suurien stadionien rakentaminen, ja maailman ympäri matkustaminen aina välttämätöntä ja ainoa tapa toteuttaa huippu-urheilua? Toisaalta parhaimmassa tapauksessa urheilijat voivat omilla valinnoillaan saada aikaan positiivista muutosta. Monessa lajissa ympäristövastuullisuuteen liittyviin ongelmiin on kyllä herätty ja keskustelua käydään enemmän kuin koskaan. Yksittäisten urheilijoiden panos ei mielestäni riitä, vaan myös suurten urheiluorganisaatioiden pitää tehdä muutoksia.
Mielestäni huippu-urheilua voi toteuttaa sekä vastuuttomasti että vastuullisesti. Toivon, että vastuullisuus urheilussa lisääntyy sitä kautta, että asioita nostetaan esille ja uskalletaan tarttua niihin. Tämä vaatii töitä kaikilta urheiluun liittyviltä tahoilta kansainvälisistä urheiluliitoista yksittäisiin urheilijoihin.
