Tässä blogisarjassa Balancon kummiurheilija, 19-vuotias suunnistaja Salla Isoherranen kertoo urheilijan arjestaan ja tarkastelee ympäristön sekä ympäristövastuun merkitystä nuoren, ammattilaisuuteen tähtäävän suunnistajan urapolulla. Lisäksi blogisarjassa pohditaan, miten jokainen meistä voi omilla teoillaan vaikuttaa ympäristöön ja olla vastuullinen toimija omassa elämässään, olipa sitten huippu-urheilija tai ei. Sallan esittelyn pääset lukemaan täältä.
Vastuullisuus voidaan määritellä esimerkiksi velvollisuutena toimia eettisesti, huomioida ympäristönäkökohdat ja ottaa vastuu omista teoista sekä niiden mahdollisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön. Vastuullisuus voi ilmetä esimerkiksi kestävien valintojen tekemisenä ja tietoisuuden lisäämisenä omasta roolistaan suuremmassa kokonaisuudessa.
Minusta vastuullisuudesta puhuttaessa tärkeintä onkin, että on tietoinen omien valintojensa vaikutuksesta. Minkälaisia valintoja teen, mihin asioihin kiinnitän huomiota ja mitä arvostan? Kulutustottumusten tarkastelu onkin hyvä ensimmäinen askel kohti vastuullisempaan elämäntapaan. Se ei ainoastaan kannusta kestävien vaihtoehtojen löytämiseen, vaan myös edistää kestävän kehityksen periaatteiden juurtumista arkipäivään. Esimerkiksi ruokakaupassa kannattaa haastaa omia tottumuksiaan ja mahdollisuuksien mukaan valita ekologisesti tuotettuja ja kasvipohjaisia tuotteita. Usein omat valinnat ovat kiinni tavoista ja tottumuksista, joita on lopulta helppo muokata ja ylläpitää.
Itse olen ollut sekä täysin kasvissyöjä, että sekasyöjä. Tällä hetkellä olen päätynyt välimuotoon, jossa suosin kasvispohjaista ruokaa, mutta en syö täysin kasvipohjaisesti. Olen kokenut, että tämä sopii itselleni hyvin eikä siten tarvitse olla täysin ehdoton esimerkiksi ulkomailla matkustaessa. Kannustankin siihen, että edes muutaman kerran viikossa valitsisi lihan sijaan kasvipohjaisen vaihtoehdon, jos syystä tai toisesta täysin kasvipohjainen ruokavalio on vaikea toteuttaa. Jo tämäntyyppisillä valinnoilla on isossa kuvassa merkittävä vaikutus.
Kulkuvälineiden valinta on myös yksi helppo tapa ottaa ympäristövastuullisuus elämässään huomioon. Pyörän tai bussin käyttäminen oman auton sijaan on pieni jokapäiväinen valinta, jolla on kuitenkin kokonaisuudessaan suurempi merkitys. Itse pyöräilen useimmiten lyhyet matkat sään salliessa, sillä koen, että sen käytännöllistä sekä ympäristöystävällistä. Pyöräillessä saa kätevästi samalla liikuntaa ja säästää usein myös aikaa etenkin lyhyillä matkoilla.
Urheilijana matkustamiseen liittyvissä valinnoissa eniten minua harmittaa kilpailu- ja leirimatkojen aiheuttamat päästöt. Harmillisen usein ainoana vaihtoehtona on valita lentokone, vaikka itse suosisin kestävämpiä vaihtoehtoja kuten junaa. Onneksi myös lentomatkoja voi kuitenkin kompensoida esimerkiksi ostamalla uusiutuvaa lentopolttoainetta tai tukemalla erilaisia päästövähennysprojekteja.
Urheilijoiden voima vastuullisuuden moottorina
Koen henkilökohtaisesti, että urheilijana vastuullisuuden merkitys kasvaa niin ympäristö- kuin sosiaalisten tekijöiden osalta. Monet lajinsa huipulla olevat urheilijat ovat suuren yleisön silmien alla, ja siten heillä on myös erinomainen mahdollisuus vaikuttaa, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Juuri sen takia koen, että urheilijoilla on suuri vastuu toimia esimerkiksi reilun kilpailun, tasa-arvon ja urheilun monimuotoisuuden puolesta puhujina. Samalla tavalla kuin muillakin aloilla, pitää alan huippujen pyrkiä viemään alaa ja maailmaa eteenpäin. Itse näen, että urheilukulttuurin ja yhteiskunnan kehittäminen on jopa arvokkaampi saavutus kuin voitetut mitalit.
Toisaalta uskon, että tämän ajatuksen soveltaminen on mahdollista kaikille, sillä jokaisella meistä on vaikutusvaltaa. Voimme kaikki rohkaista toisiamme kohti vastuullisuutta omassa elämässämme. Uskalla ottaa aihe puheeksi ja käydä yhdessä keskustelua. Itse olen oppinut paljon uutta ja arvokasta tietoa ystäviltäni ja läheisiltäni käydessämme tällaisia keskusteluja. Rakentavan palautteen antaminen on myös minusta tärkeää, ja otan sitä vastaan enemmän kuin mielelläni. Kukaan meistä ei varmasti ole valmis vastuullisuudessa, mutta yhdessä voimme jatkaa itsen ja toistemme kehittämistä hyvään suuntaan.
